Korisjaosto
Joukkueet
Tule pelaamaan!
Syksy saapuu Saksaankin
Hennan kuulumisia viiden sarjapelin jälkeen...
Taas on muutama viikko uusia haasteita takana. Syksyn illat pimenevät ja talvi alkaa kolkuttaa ovelle. Täällä ei kuitenkaan ole vielä lunta nähty niin kuin kuuleman mukaan Suomessa jo on.
Viisi sarjapeliä on pelattu edellisten terveisten jälkeen ja nyt sitten todella mitataan tulokasjoukkueen hermoja ja kärsivällisyyttä. Yksi voitto ja neljä alle 8 pisteen tappiota. Kaikissa neljässä hävityssä ottelussa olemme olleet johdossa vielä pari minuuttia ennen loppua. Sitten on tullut kokemus esiin ja vastustaja on pystynyt ratkaisemaan pelin itselleen.
Lauantaina 13.11.2010 onkin edessä todellinen taistelu sillä vastaan asettuu joukkue, jolla on myös neljä peräkkäistä noin viiden pisteen tappiota. Siinä sitten katsotaan, että kumpi on jaksanut tehdä ahkerasti töitä myös vaikeampana aikana. Me olemme joukkueen kanssa yrittäneet pistää lisää tehoa harjoituksiin ja valmentajamme on vaatinut entistä kovempaa intensiteettiä treeneissä. Uskon että se on tuottanut tulosta ja pystymme vihdoin kääntämään kelkkamme uuteen nousuun!
Saksan cupissa etenimme seuraavalle kierrokselle helposti voittaen vastaan asettuneen kakkosdivarin jengin.
Itse olen myös kasvattanut kärsivällisyyttäni istumalla harjoitussalin penkillä reilun viikon. Takareidessäni todettiin repeämä enkä viime lauantaina 6.11.2010 saanut osallistua peliin ollenkaan. Uusi lääkäritapaaminen on tämän viikon lopulla ja silloin vasta selviää saanko pukea peliasua päälle seuraavaankaan otteluun. En myöskään ole voinut aloittaa saksanopintoja amerikkalaisten joukkuekavereideni kanssa, koska en ole saanut polkea pyörällä 15 minuutin matkaa. Olen siis saanut luvan kanssa maata sängyssä kohta kaksi viikkoa. Tuntuu turhauttavalta, sillä en tunne kipua jalassa ollenkaan, ja siksi on vaikea kuvitella ettenkö voisi harjoitella. Fysioterapeutin sana on kuitenkin laki ja hän on ilmoittanut valmentajalle, ettei Henna harjoittele ennen perjantaita. Siihen on sitten turha yrittää sanoa mitään. Toivon että saan lääkäriltä iloisia uutisia ja pääsen auttamaan joukkuettani seuraavaan otteluun.
Seura on todellakin järjestänyt minulle sekä amerikkalaisille pelaajille saksankielen perusopintokurssin. Käymme kahdesti viikossa kielikurssilla ja yritämme näin päästä jyvälle naapureidemme haastavista hissikysymyksistä. Miten se aina sattuukin niin, että kun on lähdössä harjoituksiin, siellä hississä on aina joku vanhempi saksalainen henkilö, joka on tietenkin erittäin kiinnostunut rapun uudesta asukkaasta, mutta ei tietenkään osaa sanaakaan englantia.
Itsehän vietin hississä hieman pidemmänkin tovin, kun se lakkasi liikkumasta yhtenä päivänä. En ehtinyt joukkueen videopalaveriin ennen harjoituksia, koska istuskelin hississä reilut 20 minuuttia. Siellä itsekseni mietin, että koripallo on kyllä antanut minulle paljon muutakin kuin vain urheilun. Minua ei yhtään stressannut se, että jäin jumiin sinne, sillä paineensietokykyä ja hankalien tilanteiden ratkaisuja on tullut opittua monien pelien ja turnauksien kautta. Siellähän sitten istuskelin ja pelasin kännykällä matopeliä kunnes hissinkorjaaja väänsi oven sorkkaraudalla auki.
Sain myös ensi kertaa vieraita kylään kuluneiden viikkojen aikana. Vanhempani Paula ja Olli kävivät tutustumassa kotiini ja tietenkin tuomassa suklaata, salmiakkia ja ruisleipää! Myös siskoni Minna ja hänen poikaystävänsä Janne vierailivat luonani viime viikonloppuna! On mukavaa saada perheenjäseniä tai ystäviä kylään: se antaa paljon lisäenergiaa tulevaan viikkoon sekä jo edelliseen, kun vieraita odottaa. Nyt on kuitenkin taas aika palata arkeen ja huolehtia jalan parantumisesta parhaalla mahdollisella tavalla. Vielä on puolet syyskaudesta pelaamatta ennen kuin pääsen kotiin joulun viettoon. Muutama voitto pitäisi saada ennen pyhien alkamista. Siis ei muuta kuin takaisin hommiin! 
Kuvat: Thomas Brüning
