Hennan ekat viikot korisammattilaisena

TikSin kasvatti, Henna Salomaa, tarjoaa kasvattiseuralleen ja sen nouseville tähdille eturivin paikan seuraamaan hänen korisammattilaisen uraansa vieraalla maalla. Tässä ensimmäisiä kokemuksia:

Kesä 2010 oli minulle odottavaa ja jännittävää aikaa. Pelasin naisten maajoukkueessa ja odotin innolla alkavaa kautta, kuitenkin epätietoisena siitä missä pelaisin. Halu ulkomaille oli kova ja joukkueen löytymiseksi tehtiin kovasti töitä. Pitkän odotuksen jälkeen sain kutsun lähteä Saksaan pelaamaan 1. Bundesliigaa amerikkalaisen yliopistokaverini kanssa. Olin enemmän kuin innoissani mahdollisuudesta pelata koripalloa ammatikseni. Sain 4 päivää aikaa pakata laukkuni ja muuttaa Saksaan, Chemnitziin.

20.9.2010 lentolipussa luki kohteena Praha, Tsekki, vaikka olinkin matkalla Saksaan. Prahassa on kuitenkin Chemnitziä lähinnä oleva lentokenttä.  Kentällä minua oli vastassa koripalloseuran presidentti, joka ei puhu juurikaan englantia sekä yksi seuran työtekijöistä joka kertoi minulle käytännön asioista. Sain kuulla, että edessä oli reilun tunnin mittainen ajomatka uuteen kotikaupunkiini. Perillä odotti  asunto, jossa on oman huoneeni lisäksi toinen huone, jossa asuu saksalainen joukkuekaveri. Meillä on yhteinen keittiö ja kylpyhuone. Sain muutaman tunnin aikaa valmistautua ensimmäisiin harjoituksiin. Kämppikseni, joka on tällä hetkellä loukkaantunut, kyyditsi minut hallille, jossa tapasin joukkueeni. Kaikki pelaajat ovat tosi mukavia ja puhuvat hyvää englantia, joten löysimme yhteisen sävelen hyvin nopeasti. Ensimmäiset kolme päivää menivät asettautumiseen ja kaupunkiin tutustumiseen. Onneksi vain yksi kävelyreissuni venyi parituntiseksi, kun en enää löytänyt ruokakauppaa, johon olin menossa

Ensimmäisenä viikonloppuna oli heti edessä kauden avajaisturnaus. Kaikki joukkueet matkustivat etelä-Saksaan, Freiburgiin ja pelasivat ensimmäisen sarjaottelunsa samassa hallissa peräjälkeen. Minun joukkueeni, sarjatulokas Chemcats, oli arvottu pelaamaan kauden 2009–2010 mestarijoukkuetta vastaan sunnuntai-illan viimeisessä ottelussa.

Lähdimme matkaan lauantai aamuyöllä 4 aikaan ehtiäksemme avajaistilaisuuteen, jossa kaikki joukkueet esiteltäisiin. Matka kesti 6 tuntia ja tiedossa oli muutenkin pitkä päivä hallilla istuessa ja pelejä katsellessa. Päivän aikana pelattiin ensimmäiset 4 peliä. Ohjelmaan kuului myös kolmen pisteen heittokisa ja sain valmentajaltani ensimmäisen luottamustehtävän edustaa joukkuettani kisassa. Pientä matkakankeutta oli kuitenkin huomattavissa enkä pärjännyt kisassa muiden joukkueiden pelaajille. Itse mietin kisan jälkeen, että ei se mitään, vaikka en voittanut, heitän sitten peleissä enemmän koreja, niistähän ne oikeat pisteet vasta saa  Lauantai-iltana järjestettiin vielä kaikille joukkueille virallinen illallinen. Nälkä kurni jo vatsassa 8 tunnin odotuksen jälkeen ja tervetuliaispuheita kuunnellessa. Vihdoin saimme ruokaa ja sen jälkeen luvan mennä hotelliin ja nukkumaan. Kyllä uni maistui.

Sunnuntaiaamu, 26.9.2010, ja oli minun joukkueeni ensimmäinen sarjapelipäivä. Odotttaa piti kuitenkin pitkä päivä sillä viimeisen ottelun alkuun oli vielä monen monta tuntia aikaa.  Ei muuta kuin hallille katsomaan muiden joukkueiden pelejä ja odottamaan omaa vuoroa. Päivä kului hitaasti ja yritin pitää keskittymisen kasassa peläten ylilatautumista kaikesta odottamisesta. Joukkueeni aloitti kuitenkin kauden pirteästi. Hienon taistelun jälkeen taivuimme edelliskauden mestareille vain 10 pistettä! Palkintona oli kuitenkin tiedossa 6 tunnin ajomatka kotiin. HUH!

Seuraavana lauantaina 2.10.2010 matkasimme ensimmäiseen vieraspeliin Halleen ja otimme kauden ensimmäisen voitomme! Tuntui hyvältä.

Nyt parin viikon jälkeen saapumisesta arki on alkanut rullata jo ihan kivasti. Peruspäivään kuuluu aamuharjoitus 9.30–11.00, lounas 12 aikaan sekä iltaharjoitus 18.00–20.00. Kolmesti viikossa käymme aamuharjoitusten jälkeen punttisalilla ja kaksi kertaa viikossa paneudumme omaan pelaamiseemme videopalaverin muodossa. Lounaan ja iltaharjoituksen välinen aika on vapaata ja kukin käyttää sen haluamallaan tavalla.

Itse olen opiskellut ruuanlaiton saloja, sillä päivällinen ennen treenejä on omalla kontolla. Makaronilaatikkoa sekä jauhelihakastiketta ja spagettia on ollut ensimmäisenä tarjolla. Vaikka laittamani ruuat ovat onnistuneet ihan hyvin, on minullakin vielä paljon opeteltavaa itseni ruokkimisessa. Näin urheilijana pitää tarkkailla, mitä syö ja osata itse pitää huoli, että kroppa saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet. Myös ruuan määrä, ja aika jolloin sen syö, on otettava huomioon. Eväitä on aina oltava joka paikassa mukana siltä varalta, että sovittu ruoka-aika venyykin jostain syystä. Oma kehoni on työvälineeni ja siitä on itse opittava pitämään huolta. Minä opin viime viikolla, ettei makaronilaatikkoa tarvitse tehdä samoilla mitoilla kuin kotona 6 hengelle. Kaikki aineet eivät edes mahtuneet uunivuokaan ja söin sitä samaan makaronilaatikkoa 5 päivää  Onneksi ymmärsin laittaa osan ruuasta pakastimeen odottamaan sitä kiireistä päivää jolloin ei ole aikaa laittaa ruokaa. Eilen en nimittäin ehtinyt valmistamaan päivällä ruokaa koska oli käytävä pankissa, postissa sekä ruokakaupassa ostamassa lisää aamupalatarvikkeita. Nyt sitä vasta alkaa oppia sen että kotona äiti laittaa perheelle ruokaa joka ikinen päivä! Itse olin iloinen kun sain yhtenä päivänä laitettua ruokaa, mutta seuraavana päivänä totesin, että tänäänkin pitäisi kyllä syödä jotakin. Sen lisäksi että pitäisi laittaa ruokaa, on myös monta muuta asiaa hoidettavana. Tiskikonetta ei ole joten tiskattava on käsin. Likaiset astiat eivät ole toistaiseksi hävinneet altaasta mihinkään treenien aikana. Pyykkiäkin pitäisi pestä tai loppuu sukat ja treenivaatteet, joilla pitäisi mennä töihin...

Ensimmäiset viikot ammattilaisurheilijana ovat opettaneet todella paljon ja uskon ettei oppi tähän lopu. Joka aamu herään kuitenkin iloisena tietäen, että saan tehdä ammatikseni juuri sitä, mistä silloin haaveilin kun pikkutyttönä aloin pelaamaan koripalloa TikSin vihreävalkoisessa peliasussa!